Sävelten nimet kitaran kaulalla

Etsi tuttu sävel ja etene siitä kokosävelaskelia luetellen aakkosia eteenpäin kunnes kohtaat B:n tai E:n. Tällöin siirryt seuraavaan säveleen puolisävelaskeleella, jonka jälkeen jatkat kokosävelaskelia. Muita poikkeussääntöjä ei ole.

Monien taitavienkin kitaristien suurimpia haasteita on sävelten nimien tietäminen kitaran kaulalla. Monet soittajat ovat oppineet tabulatuurien avulla soittamaan vaikeitakin kappaleita, mutta eivät tiedä minkä nimisiä säveliä he soittavat.

Sävelten nimien tietämisen hyöty on suuri. Solistiseen käyttöön tarkoitetut sävelvalikoimat hahmottuvat soittajalle aidosti vasta silloin, kun ne osataan soittaa kaikista oktaavialoista. Mikäli tiedämme Am-sointuun hyvän sävelvalikoiman; ABCE, niin pystymme soittamaan nämä sävelet vasta silloin kun tiedämme niiden sijainnin otelaudalla. Herkullisin musiikki syntyy sävelten tietoisesta järjestelemisestä eri järjestyksiin, ja tämä järjestely vaatii sävelten kirjoittelua muistiin, mikä luonnollisesti vaatii tietoa sävelten nimistä ja sijainnista omalla soittimella.

Olen luonut pienen järjestelmän kitaristille, jotta hän pystyy selvittämään sävelten nimet kitaran kaulalla. Järjestelmän ymmärtäminen vaatii sen, että opiskelija tietää kitaran kielten nimet, ymmärtää kokosävelaskeleet ja puolisävelaskeleet, sekä tietää musiikin aakkosten olevan ABCDEFG. Musiikin aakkosten viimeisen kirjaimen, G, jälkeen aakkoset alkavat alusta.

Kokosävelaskel on kahden sävelen välinen etäisyys. Kitaralla kokosävelaskeleen tunnistaa siitä, että kahden nauhavälin ”väliin” jää yksi nauhaväli, jota ei soiteta. Mikäli soittaja soittaa sävelen nauhavälistä 1 ja 3, niin hän soitti juuri kokosävelaskeleen. Tämä siksi, koska näiden sävelten väliin jää nauhaväli 2, jota ei soiteta. Näin ollen kokosävelaskel muodostuu millä vain kielellä esimerkiksi seuraavien nauhavälien välille: 2 ja 4, 3 ja 5, 5 ja 7, 6 ja 8 sekä 0 ja 2. Nauhavälin numero 0 tarkoittaa vapaata kieltä. Kakkosvälin ja vapaan kielen väliin jää nauhaväli 1, jolloin kyseessä on kokosävelaskel.

Mikäli opiskelija soittaisi vapaalta kieleltä lähtien kokosävelaskelia, niin hän soittaisi yksi kerrallaan nauhavälit 0, 2, 4, 6, 8 , 10 ja 12. Näin hän pystyy muodostamaan kokosävelasteikon.

Puolisävelaskel tarkoittaa käytännössä kahta vierekkäistä nauhaväliä. Puolisävelaskel on kokosävelaskelta pienempi, joten kahden vierekkäisen nauhavälin ”väliin” ei jää yhtäkään nauhaväliä, vaan sävelet ovat vierekkäin otelaudalla. Puolisävelaskel muodostuu vapaan kielen ja 1 välin ”väliin”, tai esimerkiksi seuraavien nauhavälien välille: 1 ja 2, 2 ja 3, 3 ja 4, 4 ja 5, 5 ja 6, 6 ja 7 sekä 8 ja 9.

Mikäli opiskelija soittaisi vapaalta kieleltä lähtien puolisävelaskelia, niin hän soittaisi yksi kerrallaan nauhavälit 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11 ja 12. Näin hän pystyy muodostamaan kromaattisen asteikon.

Mistä löytää sävelet ABCDEFG?

Olisivatpa sävelet järjestelty niin, että kokosävelaskelia tai puolisävelaskelia ylöspäin menemällä löytäisi musiikin aakkoset, mutta järjestelmä on hieman mutkikkaampi. Tarkalleen ottaen siinä on kaksi mutkaa, mutta muuten kuljemme kokosävelaskelia ylöspäin.

Kokosävelaskeleet ovat huomattavasti puolisävelaskelia yleisempiä niin asteikoissa kuin myös sävelletyissä melodioissa. Näin ollen sävelet ABCDEFG löytyvät seuraavalla tavalla:

  1. Etsi sävel A.
  2. Etene sävelestä toiseen kulkien kokosävelaskelissa, mutta…
  3. Aina kun kohtaat sävelen B, niin mene kokosävelaskeleen sijasta puolisävelaskel ja sen jälkeen jatka etenemistä kokosävelaskelin.
  4. Aina kun kohtaat sävelen E, niin mene kokosävelaskeleen sijasta puolisävelaskel ja sen jälkeen jatka etenemistä kokosävelaskelin.

Etsikäämme sävel A. Se löytyy kitaran vapaalta A kieleltä, joka on kitaran toisiksi paksuin kieli. Edetään kokosävelaskelia, kunnes kohtaamme sävelen B. B-sävel tulee vastaan heti kitaran 2. välissä, joten C-säveleen edetään puolisävelaskeleella. C-sävel löytyy näin ollen 3. välistä.

C-sävelestä etenemme kokosävelaskelia luetellen aakkosia: 5 välissä on D ja 7 välissä on E. E-säveltä koskikin poikkeussääntö, jonka seurauksena etenemme taas puolikkaan löytääksemme seuraavan sävelen. F-sävel sijaitsee siis välissä 8, josta etenemme jälleen kokosävelaskelin: 10 välissä on G, 12 välissä on A ja 14 välissä on B. Nyt olemme jo ylittäneet oktaavin ja akustisten kitaroiden ääniala saattaa loppua, niin on syytä kääntyä takaisin. Tässä vaiheessa opiskelijan tulee muistaa etenemänsä reitti, ja kulkea samoja nauhavälejä pitkin takaisin.

Jos haluamme selvittää sävelet jollain toisella kielellä, niin silloin aloitamme aakkoset eri kohdasta. Kiinnitämme kuitenkin taas huomiota säveliin E ja B. Mikäli törmäämme niihin (tai aloitamme niiltä) niin etenemme seuraavaan säveleen puolisävelaskeleella. Kitaran vapailta kieliltä E ja B siirrytään näin ollen 1. nauhaväliin, jotta löydämme seuraavan sävelen.

Loppujen lopuksi muusikon ei ole tarkoitus selvittää säveliä kitaran kaulalla kovin montaa kertaa. Ne tulisi oppia ulkoa, koska rumpali tai basisti ei odota kitaristia, jotta hän ehtii löytämään oikean sävelen. Siispä suosittelen seuraavan harjoitteen tekemistä:

Soita yhdeltä kieleltä sävelet C, E , G , A , D, F ja B. Näin aivot pääsevät muistelemaan sävelten paikkoja ja ne jäävät muusikon mieleen pysyvästi.

Julkaissut arttuhrml

Musiikin ja kitaransoiton opettaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: